Fida

Sinan kuulumisia 26.02.2017

Hei rakkaat lähettäjäni!

Aika on taas vierähtänyt, sillä Suomeen paluusta on jo monta kuukautta. Joulun vietin Pohjanmaalla ja sen jälkeen sain pitää pienen breikin ja matkustaa ystäväni luokse Etelä-Afrikkaan lomailemaan. Breikki tuli tarpeeseen. Tammikuun lopussa palasin töihin Fidan toimistolle Roihupeltoon.

Suomeen paluuseen liittyy uskomattoman paljon tunteita ja ajatuksia. Minulta on kysytty paljon, että miltä tuntuu taas asustaa täällä. Itse olen koko ajan ottanut asian niin, että en odota suurta kulttuurishokkia, koska saan edelleen kuitenkin jatkaa Balkanin työn parissa. Lisäksi asuin siellä kuitenkin vain kaksi vuotta, josta ajasta matkustin melko paljon, joten varsinainen aika Kosovossa jäi paljon lyhyemmäksi. Lisäksi Kosovo on esimerkiksi sääolosuhteiltaan hyvin samanlainen kuin Suomi, eli mitään shokkia ei esimerkiksi talven pimeys tai kylmyys ole tuonut. Sinänsä terveyteni on täällä Suomessa ollut paljon parempi. Uskon, että nenävaivani johtui myös paljolti Balkanilla poltettavasta hiilestä, sillä nyt Suomessa mitään ongelmia ei enää ole ollut. Balkanilla on ollut erityiskylmä talvi (jopa -20C), joten uskon, että oli todella hyvä aika tulla sieltä takaisin joulukuun alussa.

Ikävä kuitenkin on kova. Balkan on sellainen paikka, että siellä pitäisi olla läsnä koko ajan, että pysyy kärryillä tapahtumissa. Voihan tietysti pitää ystävien kanssa yhteyttä ja kuulla sitä kautta kuulumisia, mutta esimerkiksi seurakuntaelämässä tapahtuu niin paljon jatkuvasti, että on vaikeaa pysyä kärryillä olematta siinä läsnä. Se harmittaa. Alueen seurakuntaelämässä on jotain alkuseurakuntamaista, sillä kaikki uskovat tulevat ei-seurakuntataustasta ja heidän täytyy taistella uskonsa vuoksi joka päivä omassa perhepiirissään, sillä perheet ovat erittäin tiiviitä Balkanilla. Tämä tekee uskosta jollain tavalla radikaalia ja sille helposti antaudutaan enemmän kuin täällä Suomessa, jossa siitä voi tulla itsestäänselvyys.

Olen reflektoinut paljon aikaani Balkanilla, mitä jokainen lähetti varmasti tekee kentältä palattuaan. Kaikenkaikkiaan olen tosi kiitollinen ajastani siellä. Opin ja näin paljon sellaista, mitä ei Suomen toimistolta käsin pysty oppimaan. Balkan alueena on todella mielenkiintoinen, ja erityisesti keskustelut eri kansallisuuksien ihmisten välillä jäivät sydämeeni. Balkanissa on jotain erityistä. Luonnon puolesta siellä on kaikkea: vuoristoa, jokia, merta, peltoja... Alueen kauneus on välillä kuin satukirjasta. Mutta ehkä syvimmän vaikutuksen tekevät ihmiset. En ole missään kokenut vastaavaa vieraanvaraisuutta ja lämmintä anteliaisuutta. Työn kautta sain nähdä todellisuutta, jossa paikalliset uskovat elävät päivittäin, enkä yhtään ihmettele, että Suomi tuntuu melko tylsältä ja ennalta arvattavissa olevalta paikalta monille kentältä palaaville. Ymmärrän hyvin sen, mistä lähetit puhuvat, että kentällä on "elämän makua", kun ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Täällä Suomessa asiat rullaavat melko tutusti ja turvallisesti. Mottoni on kuitenkin, että en haikailisi sitä, mitä ei ole, vaan olisin aina kiitollinen siitä, mitä minulla sillä hetkellä on. Nyt olen onnellinen siitä, että olen lähellä sukulaisia ja että voin syödä suomalaista ruokaa ja käydä saunassa silloin, kun siltä tuntuu.

Olen todella onnellinen siitä, että sain jatkaa tässä palvelutehtävässä. Sen lisäksi, että jatkan Balkanin alueen koordinaattorina, teen myös lapsen oikeuksien asiantuntijatehtäviä kehitysyhteistyötiimissä. Tästä olen todella onnellinen, sillä koen, että Jumalan minulle antama näky lapsista Fidan työn keskiössä on vihdoin tullut toteen yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Minulle se on suuri osoitus siitä, että Jumala antaa sydämillemme Hänen unelmiaan, ja kun me rukoilemme ja uskomme niiden toteutumiseen, tulee päivä, jolloin ne tulevat todeksi. Avain on luottaminen Hänen ajoitukseensa. Myös lastensuojelu on asia, jonka Hän on pistänyt sydämelleni jo seitsemän vuotta sitten, ja nyt näen, että se on noussut tärkeäksi teemaksi myös Fidassa. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että kaikki kehitysmaissa toimivat kumppanikirkkomme työntekijät koulutetaan ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta. Usein seurakunnissa näitä asioita ei huomioida. Erityisesti silloin, kun ollaan tekemisissä köyhien yhteisöjen kanssa, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön mahdollisuus kasvaa. Olen kiitollinen, että saan olla tässä työssä mukana edelleen.

Kolmas asia, jota teen, on kehitysyhteistyöasiantuntijuus Itä-Aasiassa. Tämä on minulle uusi alue ja asia ja opettelen sitä vielä. Lähinnä tehtäviini tulee kuulumaan hanketyön suunnittelua ja raportointia. Kyseessä on myös EU-raportonti, joka on todella työlästä. Rukoilen Herralta viisautta tähän tehtävään!

Edelleen haluan kiittää teitä esirukouksistanne! Ne ovat ensisijaisen tärkeitä tässä työssä.

Kiitosaiheet:

- hyvä breikki tammikuussa

- hyvä Suomeen asettuminen

- uusi mielekäs työ

- hyvä terveys

Rukousaiheet:

- viisautta uudessa työssä, erityisesti EU-hankkeiden kiemuroissa

Oikein ihanaa kevään odotusta ja toivottavasti nähdään jossain vaiheessa kevään aikana!

Lämpimin terveisin, Sina