”Olimme ryhmä pelokkaita miehiä Jerusalemissa lukittujen ovien takana. Meistä tuli muodostumaan ensimmäinen seurakunta, alkuseurakunta. Kun tähän päästiin, oli tapahtunut niin paljon. Saimme kulkea Jeesuksen kanssa, oppia häneltä ja todistaa niitä ihmeitä, joita hän teki.
Saimme juuri maittavan yhteysaterian, Juudas lähti yön selkään rahakukkaron kanssa, meni varmaan ostoksille. Laulettuamme kiitosvirren, lähdimme Öljymäelle rukoilemaan.”
Toivomme tänään, että olisimme kuin alkuseurakunta. He olivat kuitenkin yhtä vajavaisia ja erehtyväisiä kuin mekin.
”Mutta mitä tapahtui? Suuri väkijoukko aseineen, Juudas heidän joukossaan, tuli kyselemään Jeesusta. Jeesus kysyi: ’Ketä te etsitte?’ Juudas suuteli merkiksi Jeesusta ja tämä oli ystävyyden osoitus. Jeesus sanoi: ’Minä se olen.’ Joukko kaatui maahan Pyhän Hengen voimasta.
Mutta me olimme uneliaita ja väsyneitä runsaasta ateriasta. Olimme peloissamme. Pakenimme paikalta – me onnettomat.
Jeesus vietiin ja vangittiin. Miten suuri syyllisyytemme ja häpeämme olikaan! Jätimme ystävämme yksin. Missä oli nyt meidän rohkeutemme ja suurenmoisuutemme? Pietarikin kielsi Jeesuksen hiilivalkealla: ’En tunne häntä.’
Jeesuksenhan piti olla tuleva kuningas, joka vapauttaa meidät miehittäjien vallasta. Me olimme unohtaneet Sakarjan 9:9: ’Katso sinun kuninkaasi tulee luoksesi nöyränä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.’ (Matt.21:5)
Nyt oli itsetutkistelun paikka. Kaikki tuntui menevän pieleen. Tuli tehtyä lupauksia, kerskailuja ym. Ja vielä me onnettomat jätimme Jeesuksen yksin rukoilemaan. Emme jaksaneet yhtä hetkeä valvoa.
Jeesuksen kanssa oli niin turvallista. Saimme nojata hänen rintaansa vasten ja kuunnella hänen sydämensä sykettä.
Olimme huoneessa lukittujen ovien takana juutalaisten pelossa syyllisyyden paino tunnollamme. Oma sydämemmekin oli lukossa.”
Tänäänkin tämä kuulostaa kohdallamme niin tutulta. Olemme usein lukittujen ovien takana.
”Naisetkin tulivat haudalta hämmentäen mieliämme ja puhuen joutavia – että hauta olisi tyhjä. ’Herra on otettu pois emmekä tiedä, minne hänet on pantu.’ Pietari ja Johannes juoksivat haudalle ja huomasivat asian olevan näin.
Hän antoi naisille viestikapulan ensimmäisenä viedä evankeliumin ilosanomaa. Jeesus elää! Hän on noussut ylös! ’Herra antoi sanoman, suuri on ilosanoman saattajatarten joukko.’ (Ps.68:12)
Olimme lukittujen ovien takana. Joku tuli huoneeseen! Mutta ovethan olivat lukitut. Jeesus tuli ja näki pelokkaat opetuslapsensa istumassa pimeässä. Hän sanoi: ’Rauha teille.’ Hän tuli parantamaan meidän sielumme kivun. Hän tuli ilman sorkkarautaa ja tiirikkaa. Hän tuli läpi lukkojen.”
Mikä avasi heidän sydämensä? He näkivät ja kohtasivat Jeesuksen! He, jotka olivat syyllisiä, saivat kaiken anteeksi!
Rauha teille!
Terveisin Merja Järvinen