Blogi

Vihastuminen

Päivi Järvinen | 20.9.2017 20.55

Kirjoittanut Teresa Palmroth

Varmasti Joonan tarina raamatusta on tuttu, ainakin osalle. Kuinka Herra käski Joonan saarnata Niinivessä, mutta hän pakeni merelle. Myrskyn kohdatessa laivan muut jäsenet heittivät hänet mereen, koska olihan myrsky kohdannut heitä Joonan pakenemisen tähden. Herra vihastui. Mutta Joona ei kuitenkaan hukkunut vaan kala nielaisi hänet, hän pääsi turvaan. Silloin Hän kiitti Jumalaa pelastuksesta, ja päätti lähteä saarnaamaan Niiniveen aivan kuten Herra oli käskenyt. Jumala oli puhunut että, Niinive hävitetään mutta kansa kääntyi, uskoi Jumalaan ja he paastosivat. Ja Herra oli armollinen, eikä tehnyt mitä oli aikonut. Hän käänsi Niiniveen kohtalon. Mutta tästä Joona ei iloinnut vaan hän vihastui. Herra kysyi oliko vihastumisesi oikea? Ja hän nuhteli Joonaa.  

 

Siinä oli lyhyesti Joonan tarina. Mutta mihin pysähdyin lukiessani kertomusta oli tilanne kun ”Herra sanoi: Onko vihastumisesi oikea”? ( Joon. 4:4) Olihan kansa kuitenkin kääntynyt ja tehnyt parannusta. Ja Herramme on suuri Jumala mutta myös armollinen. Voimme siis todeta ettei Joonan vihastuminen ollut tarpeen taikka soveliasta, sillä kansa teki parannusta.

”Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä  ,niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.”(Joon.3:10)

”Enkö minä siis armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?” (Joon.4:11)

 

.Jos ajattelemme itseämme Joonan tilanteeseen kuinka sinä olisit toiminut? Uskon hyvinkin että, monta kertaa kun vihastumme toisiamme kohtaan ja toinen pyytääkin nöyrästi anteeksi, tekee parannusta niin mieli tekisi silti vieläkin pikkuisen olla vihainen Joonan tavoin. Saatamme ajatella ..”Käyttäytyihän hän niin väärin minua kohtaan, minulla on oikeus olla vihainen”. Ja oikeus toki jokaisella on tunteisiin. Mutta tunteetkin voivat hyvin johtaa harhaan. Ensin voimme vihastua mutta jos emme päästä vihasta irti sydämeen hiipii katkeruus ja muu pahuus. Meidän tulisi olla rakkautta täynnä aivan kuten Jumala. Ja ennenkaikkea antaa toinen toisillemme anteeksi. Aina se ei ole helppoa mutta voimme pyytää Jumalalta silloinkin apua. Ja tutkia itseämme monta kertaa ja ajatella että, Jumala kysyisi meiltä oliko vihastumisesi oikea? Oliko tarpeen nyt suuttua ja vihastua naapurille sen pienen asian tähden? Tai kun mies unohti tuoda kaupasta pyytämäsi salaatin? Tai kun ystäväsi kertoo puhuneensa sinusta pahaa mutta pyytää anteeksi, katuu tekojaan?  Jokainen meistä joskus kokee tunnetta viha/suuttumus mutta tulee muistaa sen tulee olla ohimenevä tunnetila. Sielunvihollinen nauttii jos viha pääsee sydämissämme tekemään työtään ja tuhoamaan,

 

”Vihastukaa mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli. Älkääkä antako perkeleelle sijaa” ( Ef. 4:26-27)

Ei kommentteja "Vihastuminen"

Kommentoi "Vihastuminen"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 __   _    _    _     _  __     ___      ______  
| || | || | || | ||  | |/ //   / _ \\   /_   _// 
| '--' || | || | ||  | ' //   | / \ ||    | ||   
| .--. || | \\_/ ||  | . \\   | \_/ ||   _| ||   
|_|| |_||  \____//   |_|\_\\   \___//   /__//    
`-`  `-`    `---`    `-` --`   `---`    `--`