Blogi

Suru

Teresa Palmroth | 13.7.2019 0.00

Ilman sun voimaas jaksa en..

Tuo lause on viimepäivinä pyörinyt mielessäni. Ja nöyrästi voin sen tunnustaa :päivääkään en jaksaisi ilman Jumalaani. Tuota Taivaallista Isää joka, on aina katsonut puoleeni pitänyt huolta ja rakastanut. Parasta ystävää joka, on nähnyt kaikki heikkouteni ja virheeni. Rohkaissut sanallaan, pukenut voimallaan ja eheyttänyt sydämen rikkinäisyyksiä. Ennenkaikkea viimepäivinä lohduttanut.

Kaikki me kohtaamme elämässä iloa mutta myös surua. Ja varsinkin silloin kun suru johtuu läheisen ja rakkaan ihmisen poismenosta. Tuntuu kuin millään ei olisi enää merkitystä. Kaikki se elämän kauneus on kadonnut ja sydämen on täyttänyt pakahduttavan suuri suru ja ikävä. Kyyneleet vierii poskelle yhä uudelleen ja uudelleen. Ja vain kyynelien ja surun kohtaamisen kautta voimme kokea eheytymistä. Ja pikkuhiljaa askel askeleelta elämä alkaa jälleen voittamaan.

Tärkeintä on osata surra, näyttää ja tunnustaa oma heikkoutensa ja kipunsa. Monet meistä piilottelee omia tunteita. Ja kovuudella yrittää selvitä läpi elämän. Mutta on lohdullista muistaa ja tietää että, Jumala kuitenkin näkee kaiken. Hän on luonut meistä jokaisen. Ja tietää millaisia olemme. Kaiken sen kovuudenkin lävitse Hän näkee jokaisen sydämen sellaisenaan. Ja varsinkin silloin kun olet surullinen ja heikko, ..Jumala on erityisen lähellä sinua. Sillä Hän itse sanassaan sanoo " särjettyä ruokoa hän ei muserra". Juuri surun kautta me ylpeät ihmiset usein heräämme siihen kuinka pieniä sittenkin olemme tässä maailmassa. Ja niin haavoittuvaisia. Muistamme olla nöyriä ja pohtia mikä elämässä oikeasti merkitsee.
Kaikkea ei aina ymmärrä. Eikä kaikkeen saada vastauksia. Mutta jos ihminen osaa turvautua Jumalaan, voi olla varma Hän pitää huolta. Tuli vastaan mitä tahansa, et ole yksin.

Muistan erään tilanteen monia vuosia sitten kun itkin yksin kotona ja maailma tuntui romahtavan. Kuitenkin Jumalan PyhäHenki minussa muistutti turvaamaan Jumalaan. En löytänyt sanoja rukoilla..mutta vähän ajan kuluttua luin psalmeja raamatustani ääneen. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja sitten ikäänkuin havahduin siihen etten itkenyt enää ja tunsin kuinka pikkuhiljaa Jumalan vaikuttama rauha oli tullut jälleen sydämeeni. Edelleen olin surullinen mutta nyt sisälläni oli jälleen se varmuus: Jumala antaa minulle voimaa! Ja niin Jumalan voima on kantanut tähänkin päivään saakka. Ja Hän tahtoo kantaa myös sinua. Ja kaipaa juuri sitä että turvautuisit Häneen. 

Jos sinä olet tänään surullinen, toivon ja rukoilen että huokaiset Jumalan puoleen. Rukoilet Häneltä apua. Jumala haluaa olla sinua ja minua kohtaan hyvä ja osoittaa rakkauttaan.Hän todella on rukouksia kuuleva Jumala. Niinkuin Isä rakastaa lapsiaan ja tahtoo heidän parasta niin myös Jumala, Taivaallinen Isämme. Ja muista Hänen voimansa täyteys tulee usein ilmi juuri heikkoudessa. Heikoissa Hän on väkevä. Jos nyt on aika surra..vielä tulee aika kun on aika iloita. Kaikella on aikansa.

Ei kommentteja "Suru"

Kommentoi "Suru"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _    __   __   __   _      ___     ______   
| || | ||  \ \\/ // | || | ||   / _ \\  |      \\ 
| || | ||   \ ` //  | '--' ||  / //\ \\ |  --  // 
| \\_/ ||    | ||   | .--. || |  ___  |||  --  \\ 
 \____//     |_||   |_|| |_|| |_||  |_|||______// 
  `---`      `-`'   `-`  `-`  `-`   `-` `------`