Ylihengellisyys

Kuinka hengellinen sinä olet? Oletko tarpeeksi hengellinen vai liian vähän hengellinen? Voiko joku olla liian hengellinen? Urheilija voi joskus mennä ylikuntoon, kun hän treenaa liikaa tai lepää liian vähän. Tällöin elimistö ei ehdi palautua treeneistä. Ihminen voi siis urheilla liikaa. Mutta voiko ihminen rakastaa Jeesusta liikaa?Uskon, että meistä jokainen on saattanut joskus nähdä ihmisen, jolle hengellisyys tuntuu olevan kaikki kaikessa. Joka tilanteessa jotenkin tulee selväksi, että tuo ihminen kaipaa hengellisyyttä jokaiseen hetkeen. Lopulta tuo hengellisyyden kaipuu voi kääntyä myös ihmistä vastaan. Ihminen saattaa olla ahdistunut ja vaivautunut, kun elämässä ei olekaan hänen mielestään riittävästi hengellisyyttä. Hengellisyys saattaa myös luoda ihmiselle paineita ja isoja odotuksia itsestään. Samalla, kun luomme itsellemme isoja odotuksia, luomme helposti niitä myös lähimmäisillemme. Lopulta olemme ikävässä kierteessä, kun elämä ei koskaan muutu hengellisten ihanteidemme mukaiseksi. Haluaisimme kulkea joka päivä yliluonnollisten ihmeiden ja hengellisten siunausten maailmassa. Saatamme jossain vaiheessa ajautua myös siihen, että koemme merkityksellisiksi vain ne hetket elämässämme, kun puhumme Jumalasta, rukoilemme, luemme Raamattua tai toteutamme jotain muuta hengellistä tehtävää.
Minä uskon, että Jumalaa ei voi rakastaa liikaa! On älyttömän ihanaa ja sykähdyttävää, kun joku rakastuu Jumalaan! On valtavan kaunista luovuttaa koko elämä Jumalan käsiin ja kertoa Hänelle, että Hän saa ohjat elämästämme. Ja uskon vahvasti siihen, että Jumala tulee meitä vastaan, kun me Häntä lähestymme. Hän haluaa siunata meitä ja antaa meille voimaansa. Rukous on, kuin sytytyslanka, jolla Jumala haluaa sytyttää koko elämämme liekkeihin. Mitä kaikkea voimme siis tehdä rakkaudesta Jumalaan? On upeata lukea Raamattua, rukoilla ja käydä hyvässä seurakunnassa. On ihanaa kuulla Jumalan puhetta. Uskon kuitenkin, että lopulta kaikki, mitä Jumala meissä tekee, tähtää arkeen. Hän ei halua yleensä siirtää meitä yhtään mihinkään. Joskus hämäännymme luulemaan, että Jumalan tarkoitukset ovat jossain muualla ja jotenkin toisenlaisessa elämässä. Yleensä, Jumala kuitenkin haluaa siunata meitä kaikessa siinä, missä me nyt elämme. Hän ei halua siirtää meitä johonkin muualle, vaan Hän haluaa, että Hänen hyvyytensä voi täyttää meidän todellisen arkemme.
Oletko koskaan miettinyt, mitä Jeesus teki ensimmäisenä Pietarille, joka oli koko maailmanlaajuisen kristillisen seurakuntamme tärkeä perustajajäsen? Oikeastaan ensimmäinen asia oli se, että Jeesus nosti Pietarin hänen senhetkisen ammattiuransa huipulle (Kts. Luuk.5:1-7). Pietari oli kalastaja. Hän oli varmasti vuosien aikana harjoitellut ja opiskellut, että voisi olla mahdollisimman hyvä kalastaja. Kun Jeesus kohtasi Pietarin ja tuli Pietarin veneeseen, tapahtui jotain todella outoa. Pietari oli työkavereittensa kanssa kalastanut koko yön saamatta mitään, mutta Jeesuksen käskystä he heittivät vielä uudestaan verkot vesille. Verkko tuli niin täyteen kaloja, että niitä nostettaessa kahteen veneeseen, veneet meinasivat upota.Jumala haluaa tulla meidän tavalliseen arkeemme. Hän haluaa antaa erityisen siunauksen meidän työllemme. On ihanaa olla oman uran huipulla! Rakastan sitä tunnetta, kun saan mennä töihin ja kohdata ihmisiä. Rakastan sitä, kun saan tehdä parhaani ja samalla tuntea, kuinka sisimpäni täytetään sellaisella rohkeudella, rakkaudella ja tarmokkuudella, että välillä ei tiedä miten päin sitä olisi.
Viime viikon tiistaina koin erityisen Jumalan voiman elämässäni. Olin hiukan pakoillut kodin siivousta, jolle olisi ollut jo korkea aika. Vaimoni oli ahkeroinut monissa kotiaskareissa ja itse koin vähän syyllisyyttäkin, kun en ollut siivonnut. Tiistaiaamuna olin kuitenkin hyvin väsynyt ja ajattelin ensin, että en tee mitään koko aamupäivänä. Sinä päivänä minun työni alkoivat vasta iltapäivällä. Rukoillessani väsyneenä aamulla, koin yhtäkkiä, että olin ihan älyttömän täynnä tarmokkuutta. Keräsin petivaatteet ja pudistelin ne pihalle, sitten imuroin lattian, pudistelin matot, moppasin lattiat ja pesin vessat. Meidän moppimme oli jäänyt ylipitkäksi ja edellisellä siivouskerrallani olin yrittänyt vääntää sen takaisin sopivan kokoiseksi, mutta en ollut saanut sitä. Sinä päivänä kuitenkin tartuin mopin varteen ja väänsin sen samantien oikean mittaiseksi. Sitten aloitin kirjanpitotyöt. Yleensä inhoan toimistotöitä, mutta tuona tiistaina tein ison kirjanpitourakkani todella sujuvasti. Edelliskerralla meidän tulostin oli hajalla niin, etten saanut sitä ollenkaan käyntiin. Olin yrittänyt kaikella lailla käynnistää sen, mutta en onnistunut. Tuona tiistaina sain tulostimen käyntiin heti pienellä kikkailulla. Seuraavaksi menin ulos halkomaan kirveellä yli kuution verran polttopuita. Kun vaimoni saapui kotiin, hän hämmästeli, että miten olin ehtinyt tehdä niin monta asiaa. Olin itsekin ajatellut, että en minä kaikkea tuota voi millään ehtiä tekemään. Samalla olin kuitenkin kuullut sisäisen äänen, että kylläpäs ehdin. Tein siivouksen niin huolellisesti, kuin osasin, mutta kaikki tuntui ihmeellisen helpolta. Uskon, että jotain tällaista Jumala haluaa tehdä meidän elämässämme.Ajaudumme ylihengellisyyteen, kun ajattelemme, että Jumalan siunaukset ovat jossain muualla. Voimme ajatella, että ehkä Jumala antaa meille ihmeellisiä näkyjä ja ilmestyksiä. Ehkä rukous vie meidät jonnekin ihmeellisiin maailmoihin. Minäkin joskus rukoilin Jumalalta, että voisin nähdä enemmän näkyjä ja ilmestyksiä. Ihmettelin, että miksi näen niitä niin vähän. Nyt olen tajunnut, että minun elämäni on täynnä ihania näkyjä. On ihanaa nähdä omien lasten touhailua arjessa. On ihanaa nähdä heidän upeita onnistumisiaan eri tilanteissa. On upeata herätä aamulla näkemään oma vaimo aamutouhuissaan. Uimaopettajana saan jatkuvasti nähdä lasten oppimista. Joskus on todella sykähdyttävää laittaa uimalasit päähän ja seurata lasten liikkeitä pinnan alta. Erityisesti tällä viikolla olin liikuttunut yhden lapsen kehittymisestä. On ollut todella antoisaa seurata, kuinka hän on vähitellen oppinut voittamaan pelkonsa ja jännityksensä. Pienet arjen asiat voivat olla todella tyydyttäviä. Ajattelin, että onneksi minusta ei tullut kunnanjohtajaa tai jotain firman pomoa. En olisi ollenkaan onnellinen, jos en saisi olla vaikuttamassa näin läheltä toisten ihmisten elämässä. Tällä viikolla katselin vesijumppani osallistujia jumpan lopussa. Tuli todella hyvä mieli siitä, kun näin miten heidän posket punottivat, kun olivat niin kovasti jumpanneet.

Jos luulemme, että Jumalan siunatessa elämäämme, jotkut osat elämästämme jäävät vähemmän tärkeiksi, olemme ymmärtäneet väärin. Tiedän, että moni uskovainen isä tai äiti ajattelee, että on tärkeätä pysyä vahvasti uskossa, mutta kun lapset tuntuvat lipuvan omille teilleen niin annetaan heidän mennä. Voimme toimia heidän esirukoilijoinaan, mutta kun ensimmäinen kasvatussuunnitelmamme ei kerran toiminut heihin niin antaa heidän mennä. Jumala ei tee meistä luovuttajia! Uskon, että kun perheessä asiat alkavat mennä huonompaan suuntaan, on aika mennä Jumalan eteen. On aika kysyä Jumalalta, että mitä meidän vanhempien pitäisi oppia. Jumala auttaa meitä luopumaan meidän kovuudestamme. Hän auttaa meitä olemaan ymmärtäväisiä omien lastemme kanssa. Jumala haluaa, että me onnistumme lastemme kanssa. Ei meidän tehtävä ole heitä pakottaa mihinkään, mutta vanhemmuus on meidän elämämme tärkeimpiä tehtäviä. Jumala haluaa antaa voimansa ja siunauksensa siihen.

Ylihengellisyys on sitä, kun me pakenemme arkea, sen tuomia haasteita tai kipeitä tunteita hengellisyyteen. Haluamme hengellisyyttä enemmän, että arkea olisi vähemmän. Jumala taas haluaa siunata meitä kaikilla hengellisillä siunauksillaan, että voisimme elää arkea suurella voimalla ja innolla.

Ei meidän tarvitse tasapainoilla hengellisyyden ja maallisten asioiden välillä. Joku kansankynttilä antoi joskus minulle ohjeen hengellisyyteen liittyen, että kaikkea pitää olla sopivasti. Äärimmäisyydet ovat aina huonoja. Siinä on paljon viisautta, mutta Jumalan suhteen meidän ei tarvitse tehdä minkäänlaisia kompromisseja. Voimme luottaa Häneen täysin, rakastaa Häntä kaikesta sydämestämme ja luovuttaa kaikkemme Hänelle.

Voit aloittaa päiväsi rukoilemalla rakkaudesta Jumalaan. Voit huolehtia itsestäsi ja terveydestäsi rakkaudesta Jumalaan. Voit huolehtia perheestäsi ja läheisistäsi rakkaudesta Jumalaan. Voit tehdä parhaasi töissä, nauttien siitä, rakkaudesta Jumalaan. Jumala voi olla joka hetki sinun kanssasi kaikessa, mitä teet. Hän ei halua tehdä sinusta ahdistunutta tai luovuttajaa. Hän haluaa tehdä sinusta vapautuneen, onnellisen ja voittajan.

Tätä kirjoittaessani sydämeni sykkii rukoukselle. Rukoileminen on ihanaa! Emme voi mistään saada koskaan mitään parempaa, kuin se mitä saamme rukouksessa. Samalla muistan monet hetket, jolloin olen tajunnut, että Jumala on ohjannut minut rukouksesta tekoihin. Rakkaudesta Jumalaan menen ajoissa nukkumaan, että voin seuraavanakin päivänä tehdä hyviä asioita. Rakkaudesta Jumalaan kirjoitan rohkaisevan viestin ystävälleni. Rakkaudesta Jumalaan hoidan monia käytännön asioita entistä paremmin. Rakkaudesta Jumalaan olen läsnä tässä hetkessä ja tyytyväinen tähän hetkeen. Tänne Jumala minut loi näiden ihmisten keskelle ja näitä asioita tekemään.

Toivotan sinulle Jumalan voiman täyttämää arkea!

Jaa:

Lisää luettavaa

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämmeKun ihmiset sanovat ”Nyt on rauha ja turvallisuus, ei missään hätää” silloin turmioyllättää heidät yhtäkkiä niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen,

Miltä tuntuu olla lähellä Jeesusta?

Luulen, että moni ajattelee uskovaisen uskon perustuvan siihen, miten jotkut ihmiset ovat tehneet vaikutuksen häneen. Itse olen kasvanut uskovaisessa perheessä ja siksi, moni voi kuvitella,

Luin hiljattain paikallislehdestämme, että Jalasjärven entinen kunnanjohtaja yhdessä toisen osallisen kanssa oli pyytänyt, että hänen velkansa Kurikan kaupungille annettaisiin anteeksi. Tuo velka on yli miljoona euroa ja kasvaa korkoa yli 80 000 euroa vuodessa. Velka oli tullut maksettavaksi heille käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksellä, koska heidän katsottiin syyllistyneen törkeään avustuspetokseen ja tämä aiheutti silloiselle Jalasjärven kunnalle valtavan velan. Myöhemmin Jalasjärvi liitettiinkin lopulta Kurikan kaupunkiin. Kaupungin hallitus päätti, ettei velkaa anneta anteeksi. Armoa pyydettiin vedoten terveydentilaan, ikään ja maksukyvyttömyyteen. Tuo lehtiartikkeli ja tapahtumien muistelu alkoi puhutella minua voimakkaasti. Tiedän, että Jalasjärvi joutui suureen ahdinkoon noiden tapahtumien seurauksena, mutta en silti käsitä, miksi näille miehille ei voitu jo antaa velkaa anteeksi. Tulin tuosta kirjoituksesta surulliseksi ja luulen, etten ole ainoa. Raamattu on täynnä kaunista kuvausta siitä, miten Jumala on jatkuvasti halukas antamaan meille anteeksi. En ole mistään muusta yhteydestä löytänyt niin voimakasta ja suurta rakkautta, kuin Raamatusta ja Jumalan luota. Hän on jatkuvasti halukas tekemään hyviä asioita meidän elämässämme. Kun seuraamme ihmisten elämää lähellä tai kaukana, näemme valitettavasti usein valtavan paljon armottomuutta. Viime aikoina on ollut paljon kädenvääntöä Suomessa siitä, että voiko Raamattua siteerata missä tahansa ja jos siteeraa niin voiko se olla jonkun ihmisryhmän pilkkaamista ja jopa rikollista toimintaa. Minun olisi kaikkein helpointa tässä pitäytyä vain perinteiseltä tuntuvassa uskovien kannassa, että tietenkin meidän täytyy sanoa synti synniksi niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu. Tuntuu tutulta ja turvalliselta vain todeta, että tuo on syntiä ja synti pitää sanoa synniksi. Mutta joku tässä kuitenkin mättää. Tässä vaiheessa täytyy selventää, että vaikka joidenkin on sitä vaikeata ymmärtää, niin meille uskoville Raamattu on opaskirja. Uskovaiset haluavat uskoa Raamattuun ja elää sen mukaisesti. Moni uskovainen lukee Raamattua päivittäin ja etsii sen kirjoituksista jatkuvasti viisautta elämäänsä. Ja me uskovaiset emme suostu kyseenalaistamaan mitään tekstin kohtaa. Emme pystyisi elämään niin, että erottelemme tekstistä toiset kohdat paikkansapitäviksi ja toiset vääriksi. Uskon, että Raamattu on hyvä ja uskottava kirja ihan joka kohdasta. Mutta tuntuu siltä, että me uskovaiset emme joskus tajua sitä, että kaikki suomalaiset eivät lue Raamattua päivittäin. Kaikille Raamattu ei ole elämän tärkein opaskirja. Suomi ei oikeasti ole kovin kristillinen maa ja me kaikki tiedämme sen. Uskon, että suurin osa suomalaisista etsii elämänviisautensa jostain muualta kuin Raamatusta. Tämän asian huomioiden joudun kysymään ihan uudella tavalla, että mikä on Raamatun merkitys minulle. Voisin löytää Raamatusta valtavan määrän ohjeita ja syntiluetteloita, mutta ketä varten ne ovat. Uskon, että ne ovat minua itseäni varten, koska minä sitä Raamattua luen. Jos ihminen ei ole löytänyt ihanaa Jumalan läheisyyttä ja vaikutusta omaan elämäänsä, en suosittele häntä lukemaan Raamatun syntiluetteloita. Me emme omassa voimassamme pääse synneistämme eroon. Kuvitellaanpa, että minä esimerkiksi huomaan Kolossalaiskirjettä lukiessani, että kiivastuminen (Kol.3:8) on asia, josta pitäisi päästä eroon. Haluan siis elää Jumalan mielen mukaisesti ja siksi yritän kovasti päästä eroon kiivastumisesta. En kuitenkaan onnistu siinä, vaan alan kokea, että minulla on ihan selkeä taipumus kiivastua tietyissä tilanteissa. Lopulta pyydän päästä tutkimuksiin ja saankin selville, että kiivastuminen on minun synnynnäinen ominaisuuteni. On oikeastaan tosi hyvä tulla tuohon tulokseen, koska on aina parempi ymmärtää, ettemme omassa voimassa voi syntejämme voittaa. Lopulta menen Jumalan eteen pyytäen, että Hän auttaisi minua tässä. On ihana ymmärtää rukous sellaisena, joka vaikuttaa meihin, eikä sellaisena, jolla me yritämme vaikuttaa Jumalaan. Mitä Jumala mahtaa tehdä tuon minun synnynnäisen ominaisuuteni kanssa? Toteaako Hän, että taisi luodessaan vähän mokata? Että korjataan tuo juttu nyt viimein! Uskon, että Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän tietää, millaisiksi Hän meidät loi, eikä Hän tehnyt virhettä. Toisaalta syntikin on toki synnynnäinen ominaisuus Raamatun mukaan eli syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihmiskunta on synnin alaisuudessa. Mutta jos tuo minun kiivastuminen onkin ihan kemiallisesti tai biologisesti todennettava? Onko se sitten joku rappeuma tai sairaus? On toki totta, että ihmisiä syntyy myös sairaina. Voisiko kiivastuminenkin olla samankaltainen syntiinlankeemuksen seurauksena tuleva perinnöllinen sairaus? En usko, että meidän tarvitsee tuollaisia asioita sairauksiksi todeta. Tiedän kuitenkin, että Jumalan edessä on todella ihanaa olla! Voimme viedä kaikenlaiset ongelmat ja kysymykset Hänen eteensä ja viipyä Hänen läheisyydessään niin, että Hän auttaa meitä. Hän ei tyrmää meitä meidän vikojemme vuoksi, vaan Hän armahtaa ja auttaa niin, että lopulta voimme huomata, että Hän ei ole tehnyt luodessaan virheitä, vaan Hänellä oli sittenkin ihana suunnitelma meidän elämäämme. Tämä oli siis esimerkki siitä, miten uskon Jumalan toimivan meidän elämässämme. Joskus olen kuullut uskovien voivottelevan, että kyllä on kauheaksi mennyt tämä maailma, kun epäraamatulliset asiat ovat tulleet hyväksytyiksi ja laillisiksi. Ja jotkut ovat valtavan huolissaan, että saammeko enää vapaasti luetella Raamatun syntiluetteloita. Haluan muistuttaa, että alkuseurakunta aloitti toimintansa paljon vaikeimmissa olosuhteissa. Alkuseurakunnan aikana ihminen saattoi menettää henkensä, jos hän tunnusti Jeesuksen Herrakseen. Ja sitä paitsi minä en ainakaan ole kokenut kehotusta luetella julkisesti Raamatun syntiluetteloita. En myöskään usko, että se auttaisi yhtään missään asiassa. Uskon, että minun egoni täytyy kestää se, että suurin osa ympärilläni elää ihan eri säännöillä, kuin minä. En tarvitse Raamattua tai Jumalaa vallankäyttövälineeksi! Jumala ei koskaan ole tullut minua lähelle, että voisin käyttää Häntä vallan välineenä. Eikä Raamattua ole kirjoitettu, että voisimme ohjata muita ihmisiä. On eri asia, jos joskus voimme Jumalan hyvyyden ja Raamatun ihanien sanojen avulla antaa jotain hyvää toisille ihmisille, mutta valtaa me emme tarvitse, se on varma. Loppupäätelmänä haluan kertoa, miten minä toimin, kun seurakuntaamme tulee ihminen, joka ihan julkisesti osoittautuu esimerkiksi kiivastuvaksi ihmiseksi eli hän tekee jotain, josta Raamattu kehottaa pääsemään eroon. Kiivastuminen on muuten usein aika näkyvä tapahtuma eli sitä ei voi olla huomaamatta. Ensinäkin tehtäväni on keskittyä osoittamaan hänelle rakkautta. Ajattelen kaikessa, että Jumala haluaa armon käyvän oikeudesta ja siksi minun tehtäväni ei ole kertoa hänelle kuinka syntinen hän on. Saarnaan evankeliumia, joka osoittaa, että pääsemme Jumalan läheisyyteen Jeesuksen veren kautta. Entä, jos hän on julkisesti kiivastuva vielä 10 tai 20 vuoden päästä? Tehtäväni on edelleen rakastaa ja tehdä kaikki mahdollinen hänen hyväkseen. En tuomitse enkä heitä ensimmäistä kiveä, paitsi jos itse olen synnitön, eli en koskaan. Jos hän kysyy suoraan tuosta asiasta, voimme yhdessä käydä vaikka Kolossalaiskirjeen kohdan läpi ja todeta samalla, että Jumalan avulla me voimme tämän asian voittaa – niinhän tuo Kolossalaiskirjekin opettaa. Suurin osoitus siitä, että emme ole kovin kristillisiä, on meidän armottomuus. Aito usko Jeesukseen saa alkunsa ja elää anteeksiantamisen voimalla! Kristityn elämässä armon pitäisi käydä oikeudesta.

Armo käy oikeudesta

Luin hiljattain paikallislehdestämme, että Jalasjärven entinen kunnanjohtaja yhdessä toisen osallisen kanssa oli pyytänyt, että hänen velkansa Kurikan kaupungille annettaisiin anteeksi. Tuo velka on yli miljoona

Kristus, särkyneen elämämme jälleenrakentaja

Olemme tulleet uuteen vuoteen 2022. Vanha vuosi on jäänyt taakse, uusi on sijaan tullut. Voimme katsoa menneeseen vuoteen ja tehdä sisimmässämme inventaariota ja vuositilinpäätöstä. Tutkailla

Lähetä esirukous

Kirjoita alle esirukousaiheesi, niin rukoilemme puolestasi seurakunnassamme.